Miten teillä nukutaan?

Vieraskynässä, Kaisa

Miten teidän vauva/pikkulapsiperheessä nukutaan? Miten ajattelit ennen vauvan syntymää, että teillä nukutaan? Ja miten sitten meni, noin niin kuin oikeassa elämässä?

Eräs tuttavani laittoi aina vauvaansa päiväunille nukuttaessaan puhelimet äänettömälle ja oveen lapun, että ovikellon soittaminen on kiellettyä. Vauvalle taattiin täysin häiriötön uniympäristö. Ehkä äiti otti itsekin nokoset samalla, toivotttavasti. En tiedä. Ihmettelin tuolloin vielä lapsettomana mielessäni tätä tapaa ja ajattelin, että minä en ainakaan totuta omia vauvojani täysin äänettömään nukkumisympäristöön.

En totuttanutkaan (voiko vauvaa edes totuttaa?). Päinvastoin, jälkimmäisistä lapsukaisista yksi oli sellainen nukkuja, että hiljaisessa makuuhuoneessa, omassa rauhassaan, hän ei nukkunut hetkistä pidempään, mutta kun toin pikkurääpäleen olohuoneeseen, sisarusten metelin ja melskeen keskelle, hän nukkua tuhisi mitä tyytyväisimpänä. Liekö tottunut jo mahassa ollessaan ympäristön ääniin ja elämään. Hänelle turvallinen ympäristö ei ollut äänetön. Turvaa toivat tutut äänet, vaikka ne välillä olivat äkillisiä ja meluisiakin. Siinä oli hyvä levätä.

Tätä nykyä ymmärrän kyllä tuota alussa mainitsemaani tuttavaanikin. Vauvan uni on vähän sellainen juttu, että sen eteen on kyllä valmis tekemään mitä vain. Vaikka vetämään töpselit irti kodinkoneista, jos vauvan nukkuminen sen vaatii. Vauvan nukkuminen korreloi suoraan vanhempien nukkumisen ja siten koko perheen jaksamisen ja hyvinvoinnin kanssa.

Vauvan nukkuminen tai nukkumattomuus ovat niitä ikuisuuskysymyksiä, joiden kanssa lukemattomat vanhemmat pelaavat päivittäin. Tai öittäin. Muistelen sitäkin vauvaperhettä, joka nukutti ilta toisensa jälkeen naperoaan ajeluttaen tätä pitkin pimeitä Pirkanmaan maakuntia. Arvon tulokas kun suostui nukahtamaan ainoastaan auton hurinaan ja liikkeeseen. Tai sitä nukutettavaa, jonka turvaistuin oli sidottu keinuksi rekkitankoon. Pikkuinen vyötettiin turvakaukaloon ja sitten yökaudet heijattiin siinä edestakaisin.

Tämäkin on kätevä, hyväksi koettu konsti unettomiin öihin: sido naru tai sellainen venyvä mustekala vaunujen aisaan. Istu keinutuolissa ja anna jaloilla vaunuille vauhtia. Keinun heilahtassa takaisin naru vetää vaunut takaisin luoksesi. Toista, toista, toista, toista… Jos ei vauvaa ala nukuttaa, niin sinua itseäsi ainakin.

Eräs perheenisä kehitti itkuisen vauvan nukuttamiseen pyllynläpytyslaitteen vanhan sähkövatkaimen moottoria hyödyntäen. Älä kysy lisätietoja; en tiedä mekanismista enempää, m​​utta tarina kertoo, että toimi.

Viime aikoina pinnalla on ollut niin kutsutut kohinalelut. Kohinalelu reagoi vauvan liikehdintään ja itkuun sekä alkaa tuottaa “valkoista kohinaa” silloin, kun vauva meinaa herätä kesken unien. Valkoinen kohina eli white noise jäljittelee vauvalle tuttuja kohdun ääniä. Valkoinen kohina voi rauhoittaa vauvaa, mutta vauva voi myös ehdollistua kohinalle niin, että nukahtaminen ilman kohinan kuulemista ei enää onnistukaan.

Omien vauvojeni aikoina kohinaleluja ei ole ollut, tai en ainakaan ollut niistä kuullutkaan. Ihan itse olen saanut nukutuskohinaa tuottaa. “S s ss ss ssss…”, olen itsekin eräät kerrat hyssytellyt, rytmiä ja hyssytyksen voimaa vaihdellen.

Vauvan kanssa perhepedissä nukkuminen onkin luku itsessään. Vastasyntynyt on niin hellyyttävä ja läheisyydentarve suurta niin äidillä kuin vauvallakin, että pikkuvauva tulee helposti otettua viereen nukkumaan. Siihen hän sitten jääkin. Kun vauva tulee taaperoikään, samassa vuoteessa nukkuminen ei olekaan enää pelkkää lystiä. Mutta taaperovaiheessa naperon siirtäminen omaan vuoteeseensa… Ehei, älkääpäs kuvitelkokaan!

Ohessa muutama tilannekuva siitä, miltä vauvan (ja vanhempien) nukkuminen voi parhaimmillaan (vai pahimmillaan) näyttää.