Olimme käymässä huhtikuun lopussa yhden yön reissulla Virossa. Kerron hieman, mitä kaikkea matka piti sisällään. Ja miksi ylipäätänsä käymme ompelimovierailuilla Virossa.
Yksi asia, mikä toistuu reissusta toiseen on se, että aikaoptimisteina mennään pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ja saadaan näin myös paljon asioita hoidettua.
Kangaspakkoja ja kaavoituksen koukeroita
Ajelimme suoraan laivalta Tallinnan ompelimoon, joiden kanssa olemme tehneet pidempään yhteistyötä. Yksi reissun tarkoitus oli siirtää vanhasta ompelimosta isot kangasrullat uuteen ompelimoon – siinä riittikin puuhaa. Kangarullien pituus oli 2,40 metriä, paino noin 25 kg ja näitä oli lähes 20 kappaletta. Voin kertoa, että ”lötköpötköjen” siirtelyssä hikeä puski pintaan.
Kangaspakkojen raahauksen lisäksi keskustelemme paljon ompelijoiden kanssa käytännön järjestelyistä, tutkimme mallikappaleita ja otimme kuvia Vaatevallankumous-viikkoon liittyen.
Olemme paljon yhteydessä puhelimitse ompelimoon, mutta kasvokkain kohdatessa asioista on helpompi ymmärtää toinen toisiamme.
Ompelimossa hoksasimme, että olisi hyvä myös käydä kaavoituksessa vierailulla. Kaavoituksessa tuotteiden kaavat muokataan, sarjotetaan ja tehdään leikkuusuunnitelmat. Meillä on useampi uusi tuote tulossa, mutta vielä piti osaan tehdä pieniä muutoksia. Kaavoituksessa mietimme tuleeko johonkin saumaan alavara, kääntösauma vaikko kantti – ja Ellu oli täysin pihalla näistä. Onneksi Anu ompelutaustansa takia ymmärtää paljon enemmän!
Rengasrikko keskellä Viron maaseutua
Hyvällä fiiliksellä lähdimme kaavoituksesta, monta asiaa saatiin keskusteltua ihanien kaavoituksen naisten kanssa. Poikkeuksellisesti meillä oli muutama tunti aikaa, joten päädyimme syömään ja shoppailemaan. Ihan lomalta tuntui XD.
Illalla lähdimme ajelemaan Viljandiin, uuteen ompelimoon. Matka tyssäsi 60 kilometrin jälkeen, kun rengas puhkesi. 500kg painoinen kangaslasti kyydissä, huono tunkki ja olimme moottoritien varressa. Noh selvisimme onneksi, vakuutuksen kautta saatiin korjaaja ja pääsimme 2 tuntia myöhemmin jatkamaan matkaa.
Viljandissa menimme seuraavana aamuna uuteen ompelimoon viemään kankaat, katsomaan käynnissä olevien kylpytakkien valmistusta ja ohjeistamaan muutaman tuotteen valmistuksessa. Kangaslastiin meidän ei (onneksi) annettu koskea, vaan saimme nuoren miehen kantamaan koko lastin autosta pois. Kyllä helpotti.
Kylpytakkien ompelu oli kovassa vauhdissa. Viljandin ompelimossa työntekijöitä on noin 10, minkä vuoksi ompelukapasiteetti on moninkertainen vanhaan ompelimoon verrattuna. Ompelu tapahtuu sarjatyönä, esimerkiksi kylpytakin ompelu oli jaettu 16 vaiheeseen, josta yksi työntekijä teki muutaman vaiheen. Saamme hetkessä ison kylpytakki-kuorman Vesilahteen. Kylpytakit ehtivät parahiksi juuri äitienpäivä-sesonkiin.
Kylpytakkien valmistuksen lisäksi opastimme vaunuverhojen ompelussa. Tulevaisuudessa osa vaunuverhoista tulee Viljandin ompelimosta.
Kotimatkalle
Viljandista ajelimme kohti Tallinnaa ja kangastarvikekaupan kautta laivaan. Anulle iski jonkunlainen mahapöpö, joten vähän puolikuntoisena lähdettiin kotimatkalle.
Viron reissut ovat antoisia ja joka kerta jää olo, että ”olipas taas hyvä että käytiin”. Ei kasvokkain kohtaamista voi korvata puhelimella, sähköpostilla… yleensä ompelimoon mennessä meillä on mielessä muutamia asioita, joita pitää hoitaa. Jälkeenpäin huomataan, että asioita oli moninkertainen määrä. On tärkeää, että on rauhallista aikaa jutella. Siinä samalla voi tulla yllättäviä asioita esille, hoksataan yhdessä jotain uutta vanhoihin toimintatapoihin jne.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin kohtaaminen ❤
Unan Blogi 